Lisää vastoinkäymisiä Seminyakissa

Gili airilta palasimme takaisi Balille speadboat menopaluu-lipullamme. Paikka veneeseen piti varata suunnilleen vuorokautta aikaisemmin. Vene kyydillä palasimme Padang Paihin, josta lipun hintaan kuului vielä minibussi kyyti valitsemaamme kohteeseen. Päätimme viettää viimeisestä viikostamme Balilla vielä pari päivää vanhassa tutussa Big Pineapplessa, jonne palaaminen olikin kyllä suuri ilo. Siellä sattui olemaan vielä jopa pari aikaisempaakin kaveria.

 Toisena iltana Big Pineapplessa sattui olemaan myös halloween ja lähdimme vähän katsomaan naamiaismenoja Kutalle. Hostellista nappasimme mukaan pari kanadalaistyttöä, joiden kanssa päädyimme viettämään varsin hauskan illan Sky Gardenin halloweenpirskeissä. Halloweenia juhlittiin ainakin Kutalla suht suurin menoin ja useimmat ihmiset olivat kyhänneet jonkinmoisia naamiaisasuja itselleen.

Seuraavan päivän vietimme rannalla kanadalaiskamujemme kanssa ja sitten tulikin aika jo lähteä viimeiseksi neljäksi päiväksi Seminyakiin. Seminyakissa yövyimme M hostel nimisessä paikassa, jossa oli kyllä ainakin paras aamiainen tähän mennessä. Vieläkin kaipaan sitä munakokkelia.

Viimeiset neljä päivää eivät kuitenkaan menneet sitten aivan kuten olimme suunnitelleet. Huono onni näytti kyntensä jälleen. Julia alkoi vuorostaan tulla sairaaksi ja joutui vain lepäilemään huoneessamme. Minä sentään pääsin käymään rannalla ja vähän katselemassa paikkoja, mutta mm. kaavailemamme retken Uluwatuun jouduimme jättämään väliin. Reissun ainoat shoppailut tuli sentään tehtyä, sillä Seminyakista löytyi monia ihania pikkuputiikkeja.

Huonon onnen huippu hetki oli toiseksi viimeisenä iltanamme. Iltaan asti päivä oli oikein mukava. Kävimme nauttimassa auringosta ja drinkeistä upealla Potatohead Beach clubilla ja juliakin tunsi olevansa sen verran hyvässä kunnossa, että lähdimme vielä illaksi viimeistä kertaa Sky Gardeniin. Se oli täysi virhe. Tiistaina paikka oli tosi hiljainen ja parin tunnin istuskelun jälkeen Julialle alkoi tulla tosi huono olo. Lähdimme kävelemään takaisin hostelille ja matkalla minä jouduin ryöstön uhriksi. Pimeältä sivukujalta mies skootterilla leikkasi olkalaukkuni hihnan poikki. Sinne meni puhelin ja pankkikortti. Yö kului pienessä shokissa, mutta onneksi sain iskään yhteyden ja hän liittymän ja pankkikortin suljetuksi.

Potatohead Beachclub

Aamu oli karu. Huomasimme, että Julialle oli selvästi tullut angiina. Onneksi hostellin yläpuolella oli klinikka ja apteekki ja sieltä saatiin Julialle apua ja lääkettä. Sitten piti lähteä vielä poliisiasemalle tekemään raportti. Onneksi shokista selvittyäni tajusin kyseessä olevan vain maallisia menetyksiä ja niistäkin osan vakuutus korvaisi. Loppu päivä kerättiin voimia ja seuraavana päivänä suunnattiin lentokentälle.

Niin se vain on, ettei reissaus aina ole yhtä ruusuilla tanssimista, mutta kyllä se kasvattaa. Kaikkea tätäkin osaa varmasti joskus vielä arvostaa ja jos ei muuta niin ainakin ymmärtää kuinka helppoa Suomessa on. Lannistuneita ei silti todellakaan olla ja pian juttua meidän Phuketin seikkailuista!

"A challenge only becomes an obstacle when you bow to it"

- Ray Davis

- Fanni & Julia

Hiljaiseloa Gili Airilla

Gili Trawanganilta meidän täytyi mennä veneellä Gili Airille. Matka kesti vain n. 15 minuuttia. Ostimme lippumme joka kulmasta löytyvistä pikku ständeistä, joissa myytiin kaikemaailman juttuja snorklausretkistä pyöriin ja monenpäivän kestäviin bileveneristelyihin. Maksoimme yhdestä lipusta 75000 rupiaa eli reilut 5 euroa. Nyt jos blogiimme on eksynyt joku Gileillä käynyt niin voi olla, että tietää, että samoja lippuja olisi saanut menemällä satamaan ja maksamalla 10000 rupiaa eli muutaman kymmenen senttiä. Tämän kuulimme Gili Airilla olevilta muilta reppureissaajilta. Niin sitä matkatessa oppii. Ei onneksi ollut isoista summista kyse, mutta kyllä sitä tulee hieman tyhmä ja huijattu olo kun näin käy. Eli nyt jos joku lukijoista päätyy Gileille niin muistakaa tämä.

Gili Airille saavuttuamme oli selvää, että matkustamme low seasonin aikaan. Saarella ei näkynyt kun ihan muutamia muita reissaajia. Hostellissammekaan ei ollut kuin pari muuta meidän lisäksi, vaikka oli koko saaren ehkä näkyvin (yksi harvoista, johon oli ihan kyltti ohjastuksia) majoittumispaikka.

Hostelli oli oikein mukavalla sijainnilla lähellä rantaa ja siihen kuului aamiainen. Hostellilla oli myös oma tilava sisäpiha, jossa baari ja useampikin tila elokuvien katselulle ja ihan vain olemiselle. Ainoa miinus paikalle on se, että siellä törmäsimme luteisiin. Yhtä huonetoveriamme nämä inhottavat riiviöt söi oikein kunnolla, minä sain muutaamia puremia ja Fanni onneksi säästyi kutinalta. Ikävä olohan siinä tuli ja melkein paikkaa olisi ollut mukava vaihtaa. Onneksi oli niin hiljaista että saimme vaihdettua kokonaan huonetta ja siivottua tavaramme hostellilla, että ei sitten tarvinnut ruveta uutta paikkaa etsimään. Nyt ei siis pelkoa että luteet olisivat meitä seuranneet ja loput kaksi yötä menivätkin mukavasti.

Gili Airillä oli siis todella hiljaista, joka sopi meille oikeastaan loistavasti Gili T:n jälkeen. Ihan rannassa oli paljon ravintoloita, joilla oli sellaisia pikku "majoja" (vaikea selittää, toivottavasti kuvat kertovat paremmin, mitä tarkoitan), joihin pystyi tilaamaan ruoka ja vain makoilemaan samalla ja, vaikka lukemaan kirjaa. Näin leppoisasti vietimmekin sitten muutaman päivän. Onneksi hostellin reppureissajat olivat todella mukavia ja he viettivätkin pari iltaa kanssamme näillä pikku "majoilla" loikoillen ja korttia pelaillen. Mukavaa vaihtelua.

Yhtenä päivänä päädyimme kyllä menemään snorklausrekelle. Retki maksoi vain 7€ ja kesti n. 6 tuntia. Snorklauspaikkoja oli neljä ja jokaisessa paikassa pulikoimme puolisen tuntia. Snorklauspaikat sijaitsivat Gili T:n, Gili Airin ja Gili Menon rannoilla. Paikkoja oli hieman liian monta, sillä kaikki oli aika samanlaisia. Silti oli oikein kiva reissu ja pääsimme näkemään isoja merikilpikonnia, koskemaan mustekalaa ja näkemään värikkäitä pikkukaloja. Erityisesti Fannilla oli kovin jännää, sillä hän ei ollut aiemmin ollut snorklaamassa. Lounastimme Gili Menolla, joten sielläkin pääsimme parisen tuntia aikaa viettämään. Gili Meno vaikutti vielä Gili Airiäkin paljon hiljaisemmalta. Sitä kyllä pidetäänkin honeymoon-saarena, että hiljaisuus sikäli ei tullut yllätyksenä. Oikein kaunis paikka sekin.

Gili Air oli ehdottomasti kiva käydä katsastamassa. Ihana paikka vain rentoutua ja olla tekemättä oikeastaan mitään. Ranta oli kyllä aivan täynnä sukelluskouluja ja siellä oli väkeä nytkin. Osa oikein asui pidemmänkin aikaa ja olivat esim. hankkimassa sukelluslupia eli PADI:a. Sali ja joogapaikkojakin oli eli kyllä lomalle tekemistäkin löytyisi.

Gili Airin jälkeen palasimme takaisin Balille vielä viikoksi. Siitä myöhemmin. Mutta nyt voi sanoa että jos Balille asti tulee niin kannattaa ehdottomasti käydä myös Gileillä!

" The island is ours. Here, in some way, we are young forever"

- E. Lockhart

- Julia & Fanni

Gili Trawangan - bilettäjän taivas

Gili Trawangan eli Gili T pyyhkäisi meiltä jalat alta samantien sen kirkkaan turkoosilla vedellä ja letkeällä saari tunnelmalla. Eniten hankaluuksia meille tuotti majoitusasiat, muuten saarella viettämämme aika oli melko täydellistä.

Rantaan saavuttuamme lähdimme samantien etsimään majapaikkaa. Se ei oikeastaan olisi ollut kovinkaan vaikeaa, kun joka puolelta joku kyseli "Yes room, room?". Mehän toki ei kelpuutettu ensimmäisiä, vaan haluttiin katsella vähän enemmän. Lopulta päädyttiin ottamaan bungalowi rantatien toiselta puolelta 200 000 rupialla yö. Meille vakuutettiin, että kaikki toimii, wifi myös. Noh näinhän asia ei ollut; wifiä ei edes ollut ja sähköt toimi vain tiettyinä kellonaikoina. Yhden yön jälkeen päätettiin siis vaihtaa toiseen kadulta löytyneeseen paikkaan, joka saatiin samaan hintaan. Tässä paikassa kohtasimme samat ongelmat ja kaiken lisäksi vesi ei toiminut. Siinä alkoi vähäsen jo mieli synkentyä ja seuraavana aamuna lähdettiin taas etsimään uutta paikkaa. Tällä kertaa päätettiin, että ei oteta mitään, jota joku tulee tarjoamaan. Koitettiin paria hostellia, jotka oli molemmat täynnä. Epätoivo alkoi iskeä, kunnes löysimme vähän kauempana rannasta sijaitsevan Inn hostellin. Sieltä otimme ilomielin hieman kalliimmalla (300 000 rp./yö) ihanan siistin huoneen kolmeksi yöksi. Kyllä oli luksusta, kun sähköt toimi ja suihkusta tuli vettä, jopa wifi toimi jotenkuten, ainakin välillä.

Gili Teellä eniten harrastettu ajanviete on ehdottomasti juhlimnen. Sitä meidänkin tuli harrastettua kaikkina muina iltoina paitsi yhtenä. Me oikeaastaan jäätin vähän niinkuin jumiin johonkin partylooppiin. Rantakatu oli täynnä erilaisia baareja ja joka ilta yhdessä baareista oli isot juhlat. Meidän suosikiksi tuli kyllä JiggyJigs niminen pikkubaari, josta sai esimerkiksi tosi halpaa vodkaredbullia. Sieltä käytiin hakemassa juomia muihinkin baareihin. Iltamenoissa tutustuttiin myös vaikka kehen ja nähtiinpä myös pari vanhaa tuttua Big Pineapplesta ja myös neljä suomalaista tyttöä! Eniten Gili Teellä tuntui kuitenkin olevan ausseja ja ruotsalaisia.

Gili-saarten valtauskonto islam ei myöskään tuntunut paljon näitä juhlia ja menoja haittaavan. Kaiuttimista ympäri maita ja mantuja kuului lähes tauotta rukouskutsuja ja lauluja, mutta emme nähneet yhdenkään paikallisen edes rukoilevan.

Bilerientojen lisäksi emme sitten ihan hirveästi muuta tehneetkään, mutta pelkkä lekottelu olikin välillä aivan ihanaa. Suurin osa päivistä makoiltiin rannalla ja nautittiin lukuisten ravintoloiden antimista. Yhtenä päivänä oltiin tosin kovin reippaita ja vuokrattiin pyörät, joilla oli tarkoitus kiertää saari. Sehän ei mennyt ihan putkeen, sillä koko saaren ympäri ei mennyt kunnollisia teitä ja Julian pyörästä irtosi poljin. Aika pitkälle kuitenkin päästiin ja kauempana turistialueesta löytyi ihania autioita hiekkarantoja ja upeita maisemia.

Viiden päivän riekkumisen jälkeen herättiin viimein hypnoosista ja päätettiin lähteä katsastamaan toista Gili-saarta Gili Airia.

"Twenty years from now you will be more disappointed by the things that you didn't do than by the ones you did do. So throw off the bowlines. Sail away from the safe harbor. Catch the trade winds in your sails. Explore. Dream. Discover"

- H. Jackson Brown Jr.

- Fanni & Julia

Matkalla paratiisiin

Matka Lovinasta Sanuriin meni suht kivuttomasti minibussin kyydissä. Fannin istuimen jouset sattuivat kyllä ikävästi törröttämään ja ilmastointia ei ollut, mutta pari tuntia meni muuten oikein mukavasti.

Sanurissa majoituimme taas Big Pineapplessa. Edelleen kyllä todella mukava hostelli. Oli ihana mennä tuttuun paikkaan ja oli hauska nähdä tuttuja ihmisiä. Paikalla sattui siis olemaan vielä muutama ihminen joihin aiemmin olimme tutustuneet. Olo oli siis oikein kotoinen.

Lepäsimme pari päivää Sanurissa. Fanni oli vieläkin hieman kipeänä, joten hostellin 400 elokuvaa tulivat tarpeellisiksi. Päivät tuli siis vietettyä ihan vain hostelilla tai rannalla loikoillessa. Käytiin välillä myös hieronnassa makoilemassa ja tietenkin syömässä.

Illat vietimme tuttujen ja uusien reppureissajien kanssa yhtenä iltana karaokebaarissa ja toisena ihan vain hostellilla hengaillessa. Karaokeiltaa vietimme meksikolaisessa ravintolassa ja muutama (ei me) uskaltautui ihan mikrofoninkin taakse ja ilta oli kyllä oikein huvittava.

Parin rentouttavan päivän jälkeen lähdimme aamusta Gili-saarille. Varasimme matkan siten, että minibussi haki meidät hostellilta, vei meidät Padang Pain satamaan ja sieltä menimme Fastboatilla Gili Trawanganille. Maksoimme matkasta 500000 rupiaa eli n. 30€. Lippu sisälsi myös paluumatkan takaisin hostellille asti vapaavalintaisena päivänä. Matka Fastboatilla meni nopeasti. Kesti vain n. 45 minuuttia ja merenkäynti ei ollut kovin rajua. Olimme kuulleet, että matka voi kestää kaksikin tuntia ja merenkäynti voi olla todella rajua, mutta meillä taisi kerrankin käydä hyvä tuuri.

Kun pääsimme veneestä ulos ja näimme mitkä maisemat meitä odotti, ei kyllä auttanut muuta kuin hymyillä oikein leveää hymyä. Myöhemmin lisää maisemasta ja Gili Trawanganista kuvien kera. Sanurista ja matkasta Gilille tuli valitettavasti otettua ihan vain muutama huono kuva...

" Never did the world make a queen of a girl who hides in houses and dreams without traveling." 

- Roman Payne

- Julia & Fanni