Ajan tappamista Kata beachilla

Kahden viikon Soi Dog rupeaman jälkeen meillä oli vielä viisi päivää jäljellä Phuketissa. Bangtaoon emme halunneet enää jäädä, joten aika summamutikassa kivan kuuloisen hostellin löydyttä suuntasimme Kata beachille, josta sinänsä emme tienneet paljoakaan.

Hostellille pääsy tuotti vaikeuksia, sillä ainakaan Phuketissa ja oikeastaan kaikissa maissa, joissa olemme käyneet tällä reissulla taksikuskeilla ei ole hajuakaan oman maansa osotteista. Joten viimeisen työpäivän ja matkojen jälkeen päädyimme vielä n. tunniksi pyörimään päättömästi ympäri Kata beachia. Lopulta kuitenkin useiden kyselyiden ja pysähdysten jälkeen pääsimme perille Fin hostelliin. Rättiväsyneinä painuimme suoraan untenmaille.

Pari päivää vietimme lähinnä vain rannalla makoillen, sillä Kata beachilla ei ollut meillä juurikaan tarjottavaa. Se oli aikamoinen turistirysä ja muutamista ravintoloista löytyi mm.  suomalainen ruokalista. Itse rantakaan ei ollut alkuunkaan kummoinen ja aivan liian tännä porukkaa. Olo oli hieman sellainen, että äkkiä kauas pois täältä. Viisi päivää tuli kuitenkin sinniteltyä.

Löytyi myös tänää...

Kohokohta varmaankin oli päiväreissu Patongille. Jungceylon ostoskeskuksessa kävimme elokuvissa katsomassa Nälkäpelin uuden osan ja saimme napostella kauan kaipaamiamme popcorneja, joita ei ollut tuntunut löytyvän mistään päin Aasiaa. Elokuvien jälkeen otimme vielä hoitopaketin kylpylästä, joka huokui luksusta. Molempien hieronnat olivat yhdet matkan parhaista ja kasvohoidot sai olon tuntumaan niin hyvältä. Toki tuona päivänä budjetti tuli ylitettyä melko reilusti, mutta pieni yllellisyys oli kyllä oikein tervetullutta.

Jungceylonissa nähtiin myös Elvisshow:D

Mitään sen erikoisempia aktiviteetteja emme Kata beachilla keksineetkään. Aika kului lähinnä odotellessa seuraavaan kohteeseen lähtöä ja tulevaa rakkaiden ystävien kohtaamista. Kata beach ei mielestämme ollut oikein sopiva paikka reppureissaajalle. Ja vaikka hostellimme oli oikein viihtyisä, ei siellä yöpyvien ihmisten kanssa saanut oikei kunnollista kontaktia luotua.

Siispä viimein viiden päivän jälkeen suuntasimme oikein tyytyväisinä nokkamme kohti lentokenttää ja uusia koitoksia Jakartassa.

"A traveler enters the world into which he travels, but a tourist brings his own world with him and never sees the one he's in"

- Thomas H. Cook

-Fanni & Julia

Soi Dog Foundation

Jo ennen reissuun lähtemistä tiesimme, että haluamme tehdä vapaaehtoistyötä eläinten parissa. Löysimme hyvän ja luotettavan kuuloisen järjestön, Soi Dogin, Phuketista. Phukettiin meidän ei ollut tarkoitus mennä ensin ollenkaan, mutta tulimme siihen tulokseen, että järjestö kuulosti niin hyvältä, että matka olisi sen arvoinen. Ja sitähän se ehdottomasti oli ja paljon enemmänkin!

Soi Dogiin paikalle saavuttuamme meidät otettiin lämpimästi vastaan. Olo oli heti oikein tervetullut ja kotoinen. Paikalla oli kokopäiväisiä paikallisia sekä ulkomaalaisia työntekijöitä, pitkäaikais (useamman kuukauden jopa vuoden) vapaaehtoisia sekä muutama meidänlainen 2-4 viikon lyhyen ajan vapaaehtoinen. Päivävierailijoitakin kävi useampi päivittäin useista eri maista. Oli hieno huomata, että moni on tietoinen ja huolissaan kulkukoirien ja -kissojen tilanteesta ja miten moni on oikeasti valmis auttamaan.

Ensimmäisenä päivänä meille esiteltiin paikat, kerrottiin tarkemmin Soi Dogin toiminnasta ja mitä saamme ja emme saa tehdä. Pääsimme myös leikkimään pentujen ja kissojen kanssa ja aloittamaan "meidän" koiriin tutustumisen. Meille annettiin oma aitauksemme, jossa oli 20 koiraa. He olivat kahden viikon ajan meidän koiriamme. Tehtävämme oli käyttää jokainen joka päivä lenkillä ja ihan vain leikkiä ja oleskella heidän kanssaan. Kaiken tämän tarkoitus tärkeämmässä kuin lenkkimielessä on saada koirat valmiiksi mahdollista adoptiota varten. Saada heidät luottamaan ihmisiin ja tottumaan kulkemaan narussa, jotta kodin löydettyä kaikki sujuisi mahdollisimman mutkattomasti. Muita tehtäviämme oli täyttää ja tyhjentään lenkkipolun vesikipot ja kakkapussit.

Vapaaehtoistyö oli kyllä yksi parhaista kokemuksista ikinä ja voisin hyvin kuvitella meneväni uudestaan Soi Dogiin. Fanni onkin tammikuussa yhdeksi viikoksi ennen kotiin paluuta sinne menossa ja täytyy sanoa, että kateeksi käy. Olisi ihana päästä näkemään "meidän" koiria. Kahdessa viikossa ehti tutustua hyvin kaikkiin meidän 20 koiraan. Oli ihana huomata miten he alkoivat luottaa meihin ja oppia tuntemaan kaikkien niin kovin erilaiset persoonallisuudet. Leikimmekin Fannin kanssa leikkiä: mitä jos he olisivat ihmisperhe, kuka olisi kuka? Ja kyllä oikein värikkään perheen saimme kehiteltyä aina sydämellisestä kaikkia rakastavasta tädistä humalaiseen posteljooniin. 

Kaksi viikkoa meni todella nopeasti vaikka päivät olivatkin pitkiä (8-18 sisältäen matkat). Tylsää ei tullut ja halu adoptoida itsekin koira kasvoi kyllä pelottavan suureksi. Toivottavasti joku päivä siihen olisi mahdollisuus.

 Soi Dogista löytyy jos minkälaisia koiria. On paljon kolmijalkaisia koiria, joita aluksi väkisin käy sääliksi, iho-ongelmallisia koiria sekä tietysti täysin terveitä koiria. Kaikkia heitä pidetään todella hyvin Soi Dogissa. He saavat aina ruokaa, aitaukset pestään päivittäin ja heidät viikottain. He vaikuttavat tyytyväisiltä elämäänsä ja heillä on kaikki tarpeellinen. Lukuunottamatta omaa kotia ja omaa perhettä, ihmistä, joka voisi rakastaa ja antaa huomiota vain yhdelle koiralle, hetkiä jolloin huomiosta ei tarvitsisi kinastella tai saisi omaa rauhaa.

Soi Dogissa paikan päällä kokopäiväisesti on noin 400 koiraa. He ovat koiria, jotka ihmiset ovat heittäneet pihalle ja pahoin haavoittuineina ulkoa löydettyjä kulkukoiria. Soi Dogin tilat ovat nyt jo täynnä, he eivät voi pitää kaikkia koiria. Useat haavoittuneet kulkukoirat, joita heille tuodaan, he lähettävät hoidettuaan kuntoon takaisin kadulle, jossa useat koirat ovatkin täysin onnellisia, siellä koko elämänsä asuneina. Useat koirat tuodaankin Soi Dogiin vain sterilisoitaviksi, jotta kulkukoirien määrä Phuketissa vähenisi.  Soi Dogin ansoista kulkukoirien määrä onkin huomattavassa laskussa.

Nyt jos kiinnostaa lukea paljonkin tarkemmin Soi Dogin toiminnasta ja omista mahdollisuuksista auttaa niin tänne vain. On mahdollista sponsoroida, adoptoida, tehdä vapaaehtoistyötä, vierailla tai olla vaikka lentoapulaisena! 

"Dogs are our link to paradise. They don't know evil or jealousy or discontent. To sit with a dog on a hillside on a glorious afgernoon is to be back in Eden, where doing nothing was not boring--it was peace."

- Milan Kundera

- Julia & Fanni

Normiarkea Bangtaossa

Ihan ensiksi täytyy taas pahoitella pitkää taukoa postauksissa. Viimeiset pari viikkoa on ollut yhtä hulinaa, mutta eiköhän tässä nyt taas päästä vähän tiheämpään päivittelemään.

Balilta lennettiin siis Singaporen kautta Phukettiin, jossa vietettiin yhteensä kaksi ja puoli viikkoa. Phuket ei alunperin kuulunut suunnitelmiimme alkuunkaan, sillä halusimme välttää pahimpia turistirysiä. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun päätimme mennä kahdeksi viikoksi vapaaehtoistyöhön Soi Dog foundationille. Soi Dogista oma postauksensa vielä myöhemmin. Tässä vähän juttua meidän kahdesta "arkiviikosta" Bangtaon kylässä.

Soi Dog sijaitsi Phuketin pohjoispuolella kauempana suurista turistialueista. Majoituksen löytäminen sopivalta etäisyydeltä osottautui hieman ongelmalliseksi, varsinkin kun Soi Dogin suosittelema Pensiri house oli täynnä. Airbnbtä surffailen varasimme ensimmäiseksi viikonlopuksi yöt vähän kauempaa ajatuksenamme selvittää viikonlopun aikana etäisyyksiä ja kyytimahdollisuuksia. Päädyimme aikalailla summamutikassa Bangtaoon Baan Leelawadee apartamentsiin.

Thaimaassa Ronald McDonaldkin on kohtelias

Meidän majoittaja Lee olikin sitten ihan oma lukunsa. Sekavuudet hänen kanssaan alkoi heti alkuunsa, kun meille piti olla varattuna kyyti lentokentältä asunnolle. Mitään kyytiä ei kuitenkaan koskaan näkynyt tai kuulunut. Onneksi saimme yhteyden Leehin, joka oli sitten sitä mieltä, ettei ollut mistään kyydin tarpeesta kuullutkaan. No ei muuta kun taksiin ja Lee puhelimella kertomaan osoite kuskille. Päästiinpähän perille, jossa Lee olikin odottamassa ja muistanut myös yhtäkkiä, että olihan siitä kyydistä sittenkin ollut puhetta. Korvaukseksi saimme sviitin samaan hintaan ja Leen kuskaamaan meidät mm. puhelinkauppaan ja hankkimaan vipkortit rantaklubille. Lee myös selvitti meille kyydit Soi Dogiin yhden heidän työntekijänsä kanssa. Eipä siinä siis valittamista ollut, mutta kyllä kaikenlaiset pikkuväärinkäsitykset jatkui koko kahden viikon ajan.

Asunto/hotelli sinänsä oli ihan mukava paikka uima-altaineen, vaikka pikkukeittiö ei toiminut ollenkaan. Myös DVD-laitteen kanssa oli alkuun ongelmia, mutta se onneksi saatiin kuntoon, sillä useimpina iltoina töiden jälkeen emme jaksaneet mitään muuta, kuin lyssähtää sänkyyn katsomaan leffaa.

Pyykkipäivänä piti käyttää mielikuvitusta

Bangtao pelkkänä lomakohteena en kyllä välttämättä suosittelisi kenellekään. Paikka oli melko pieni ja hiljainen ja esimerkiksi ravintoloita ei kovin montaa löytynyt. Tilannetta pahensi tietysti se, että lähes joka päivä meidän aikanamme siellä satoi, joten ajanvietto rannalla oli pois suljettu mahdollisuus. Bliss beachclubin vipkorttien takaamia ilmaisia rantatuolejakin pääsimme käyttämään vain yhtenä päivänä.

Ensimmäisenä viikonloppuna kävimme tekemisen puutteen takia Patongilla, Phuketin yhdellä suurimmista turistialueista. Paikasta toiseen liikkuminenkin oli kuitenkin ainakin meidän budjetilla Phuketissa ongelma, sillä Phuketissa lähes kaikki taksit on mafian halussa ja lähentelee ihan Suomen hintoja. Asiaa pahentaa vielä se, että julkinen liikenne siellä on vielä aivan lapsen kengissä.

Jungceylon shoppingmall Patongilla

Joten kaksi viikkoa vietimme melko yksinkertaisesti töissä, syödessä ja nukkuessa. Tällainen rauhallisempi ja stabiilimpi vaihe reissussamme olikin kyllä ihan tervetullut ja Soi Dogin ansiosta oikeastaan varsin mahtavakin kokemus.

Se täytynee kyllä vielä mainita, että Phuket oli kalliimpi paikka kuin Bali ja siellä meidän päiväkohtainen budjettikin vähän ylittyi. Että reppureissaajille noin muuten vaan en kyllä Phuketia suosittelisi.

" There is nothing more beautiful than living a simple life in this complex universe"

-Mehmet Murat Ildan

-Fanni & Julia