No, jotta en mitään romaania kirjoittaisi, taidan suosiolla skipata täysin normaalin lapsuuteni raudoilla ja kasvukivuilla. Nuoruuteni, joka tietysti on osaksi vasta edessä, on sekin ollut varmasti varsin normaali. Muutama vuosi sitten olin kyllä vaihto-oppilaana USA:ssa, Tennesseessä. Olen aina ollut kiinnostunut eri kulttuureista, matkustamisesta ja muista kielistä, joten vaihto-oppilasvuosi oli aina ollut osana suunnitelmiani.
Vaihtovuodelta sain paljon. Päällimmäisenä se opetti minulle paljon itsestäni ja erityisesti toisesta kulttuurista ja ihmisistä. Vuosi antoi minulle mahdollisuuden itsenäistyä, rohkaistua ja luotto itseeni kasvoi. Tuo kaikki oli hyvin tärkeää minulle, joka olin aina ollut aika ujo ja epävarma.
 |
| Malesia 2011 |
Vaihto-oppilasvuoden jälkeen lukio Suomessa jatkui. Oli ihana olla takaisin Suomessa, mutta silti olin hieman eksyksissä ja muiden oman ikäisteni lähtö jatko-opiskelumaailmaan ei helpottanut oloani yhtään. Lukion lähestyttyä loppuaan aloin ahdistua entisestään. Olisin ollut jopa valmis jatkamaan opiskelua ja ajatukset pyörivätkin hetken mahdollisuudessa lähteä jatkamaan opiskelua Skotlannissa. Stoppi tuli siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt valita, mitä sitä lähtisi lukemaan. En keksinyt mitään, mitä olisin halunnut ja joka päivä keksin jotain uutta, mikä kiinnosti. Koko viimeisen lukiovuoden välivuosi oli kummitellut mielessäni, mutta jotenkin toinen välivuosi ja se mitä vanhemmat ajattelisivat asiasta pelotti. Vähän samalla tavalla kuin mitä Fanni kertoi omassa postauksessaan. Samoin kuin Fannikin, olen aina ollut läheinen perheen kanssa ja loppuen lopuksi vanhempani olivatkin samaa mieltä välivuoden pitämisestä. Suuri kivi vierähti sydämeltäni ja ihanaa on, että sain yhden "miettimisvuoden" lisää.
 |
| Minä ja Fiibi, ihana koirani |
Toisaalta mikä kiire tässä onkaan? Miksi pitäisi lähteä opiskelemaan suoraan lukiosta? Miksei ota itselleen aikaa, mieti rauhassa mitä sitä haluaa tehdä? Siinä samallahan voi tutkiskella maailmaa, matkustaa, tutustua uusiin ihmisiin, oppia itsestään ja muista paljon uutta. Maailmalla on niin paljon annettavaa, joten eiköhän oteta siitä kaikki irti, kun vielä voidaan. Aina sitä ehtii myöhemminkin opiskella ja luoda uraa. Sitä paitsi, mikä olisi sen opettavaisempaa kuin matkustelu?
Tästä taisi sittenkin tulla aikamoinen romaani, mutta niille jotka jaksoivat lukea tänne asti, voisin vielä sanoa, että olen aina ollut aikamoinen unelmoija ja haaveilija. Ja koska pelkkä haaveilu ei riitä saavuttamaan niitä omia unelmia, olen yrittänyt aina tehdä mahdollisimman paljon työtä sen hetkisen unelman saavuttamiseksi. Oli se sen hetkinen unelma sitten matkustella ympäri maailmaa, tehdä vapaaehtoistyötä eläinten, lasten tai ympäristön parissa, ryhtyä eläinlääkäriksi tai vaikka maskeeraajaksi. Unelmani ovat vaihtuneet useasti, niitä on tullut lisää ja osa jäänyt pois, osa on toteutunut, osa ei. Ei vielä ainakaan. Tänä vuonna aion toteuttaa osan unelmistani, matkustella niin paljon kuin vain mahdollista ja tehdä vapaaehtoistyötä ainakin eläinten parissa. Tänä vuonna aion myös elää täysin hetkessä, olla murehtimatta tulevasta ja nauttia kaikesta, mitä maailmalla on tarjota.
Noniin, eiköhän me nyt tässä kohtaa näiden elämänkertojemme jälkeen päästä pikku hiljaa kirjoittamaan myös reissustamme, joka on siis vasta edessä. (Viimeinen kuukausi töitä kummallakin edessä ja siiten lento kohti Singaporea.) Emme varmasti malta olla kirjoittamatta ennen lähtöäkin muutamaan otteeseen, joten eiköhän aina vähän väliä tänne ilmesty jotain.
Aikas jännittävää olla näin rehellinen ja kertoa itsestään näin paljon kaikille, ketkä tänne sitten eksyykään. Voihan se kyllä olla, että ruudun toisella puolella onkin vain äiti. :)
Nyt siis vielä oikein paljon tervetuloa blogiimme, toivottavasti saatte tästä jotain irti!
 |
| Kroatia |
"Believe in miracles,
Dream of the future,
Live each day to the fullest"
-Julia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti